Salosen Aamunavaus Rovaniemen Lyseonpuiston lukiossa 10.2.2010
Hyvät aamuvirkut kuulijat
Useissa kansansaduissa kotoa lähdetään maailmalle, lapset kukin kerrallaan, onnea etsimään. Hyvissä saduissa onni merkitsee, että poika tekee kuninkaalle palveluksen ja saa palkaksi prinsessan ja puoli valtakuntaa.
Onni on niin suuri sana, että Amerikan Yhdysvaltojen perustajat kirjoittivat itsenäisyysjulistuksensa kansalaisten luovuttamattomiin oikeuksiin self evident , elämisen oikeuden ja vapauden rinnalle, oikeuden tavoitella onnea pursuit of happiness.
Mitä tällaisena tavallisena helmikuisena koulupäivänä on onnesta ajateltava? Onko koko sanalla sisältöä muulloin kuin korkeintaan viikonvaihteessa? Onko onnella mitään tekemistä arkisen koulutyön kanssa? Miten on toimittava, elettävä onnen saavuttamiseksi?
Antiikin Kreikan suuri valtiomies Perikles käsitteli tätä aihetta yli 2000 vuotta sitten puhuessaan Peloponnesolaissotien yhteydessä. Hän rajasi lyhyeen ne määreet, joita onnen saavuttaminen edellyttää. Yhteen lauseeseen.
Mitä onnen saavuttaminen edellyttää?
Perikles sanoi, ettei onnea ole ilman vapautta ja tähän me kaikki suomalaiset syvästi uskomme yhtälailla kuin amerikkalaiset julistautuessaan itsenäisiksi Englannin kuninkaan herruudesta.
Ja vapautta , jatkoi Perikles puheessaan ei ole ilman rohkeutta, tai kuten akateemikko Oiva Ketonen sen on kääntänyt, ilman uljuutta. Merkitköön vapaus onnea ja uljuus vapautta!
Perikleen aikalainen, antiikin suuri filosofi Aristoteles asetti rohkeuden yhtä suureen asemaan kuvatessaan rohkeuden kaikista hyveistä ensimmäiseksi ja edellytykseksi muille hyveille.
Uhkarohkeutta ja pelkuruutta hän piti yhtä huonoina asioina.
Rohkeus, uljuus on edellytys sille että olemme vapaita ja niin myös onnelle, jota oikeutetusti tavoittelemme.
Uljuus, rohkeus, miehuullisuus, valour, eivät ole pyhäpäivän puheiden korukieltä eikä vain sotilaan tai palomiehen hyveitä. Rohkeutta tarvitaan koko elämän ajan. Se on arkielämämme käyttöhyve. Kotona, koulussa, teinikunnassa , työelämässä , tässä vapaitten naisten ja miesten kansalaisyhteiskunnassa - koko elämässämme tarvitsemme rohkeutta. Tarvitsemme rohkeutta myös elääksemme.
Runoilija Kaarlo Sarkia kirjoitti nuorena ja epävarmana rohkaisevan runon kaikille tulevaisuuteen suuntaaville ja sen sisältöä arastellen kysyville:
Älä elämää pelkää, älä sen kauneutta kiellä. Suo sen tupaasi tulla tai jos liettä ei sulla, sitä vastaan käy tiellä, älä käännä sille selkää.
Latinankielisessä sanaparissa sama asia on tiivistetty kahteen sanaan Carpe diem, tartu elämään, elä todesti ja aidosti - myös tänä helmikuisena koulupäivänä..
Hyvää työpäivää!