Timo Rautajoen päivänavaus 11.4.2013

 Hyvät lyseonpuiston lukion oppilaat
Arvoisat opettajat ja muu henkilökunta

Ajattelin tänä aamuna päivän avauksessa lausua muutaman sanan tulevaisuudesta koukaten historian kautta.

Astuin ensimmäisen kerran sisään tämän koulun ovesta melkein viisikymmentä vuotta sitten 31.5.1964.  Maailma oli silloin toisenlainen, mutta suuret muutosvoimat olivat juuri silloin alkamassa ravistella paitsi Lappia ja Rovaniemeä, myös koko suomalaista yhteiskuntaa. Sodan jälkeisestä jälleenrakentamisesta alettiin siirtyä kohti seuraavaa kehitysvaihetta, jota sävytti voimakas muuttoliike maaseudulta kaupunkeihin ja Lapin olosuhteissa myös naapurimaahamme Ruotsiin.

Vuonna 1965 Lapin läänin väkiluku oli hieman yli 212.000 eli runsaat 30.000 asukasta enemmän kuin tänään.  Elinkeinorakenne poikkesi huomattavasti nykyisestä. Maa- ja metsätalous työllisti ylivoimaisesti eniten eli sen piirissä oli hieman yli 30.000 työpaikkaa. Seuraavaksi suurin oli yhteenlaskettuna kauppa ja palvelut noin 15.000 työpaikalla. Teollisuus oli kolmas vajaalla 10.000 työpaikalla. Murros oli kuitenkin jo tapahtumassa, sillä maa- ja metsätalouden työpaikkojen määrä kääntyi rajuun laskuun juuri niinä vuosina. Lapin läänin teollistuminen jatkui. Kemijärvelle oli perusteilla sellutehdas, Kemijärvi Oy, jonka lakkauttaminen tapahtui muutama vuosi sitten. Lapissa oli useita toimivia kaivoksia ja uusien avaamista odotettiin. Kemijokea rakennettiin edelleen. Työt olivat edenneet Rovaniemen eteläpuolelle Tervolan Ossauskoskelle. Tiedonvälitys eli myös suurta murrosta. Televisio räjäytti maailman suomalaisten ja vuoteen 1965 mennessä myös lappilaisten silmien eteen.

Lähialueilla tapahtui myös paljon. Suomalaiset olivat juuri saamassa Murmanskin alueen Ylä-Tuloman voimalaitosta valmiiksi. Samalla Ivalosta oli Raja-Joosepin kautta avautumassa uusi liikenneyhteys Murmanskiin saakka.

Kun sitten poistuin koulun ulko-ovesta niin ikään toukokuun lopussa vuonna 1972 maailma oli jo aivan toinen. Tehostuneen globaalin tiedonvälityksen kautta Lähi-Idän kriisit välittyivät Lappiin saakka. Lentokonekaappaukset olivat tuoneet terrorismin osaksi kansainvälisiä selkkauksia. Münchenin olympialaiset toivat terrorismin televisioon ja kansainvälinen öljykriisi pimensi sähkön säännöstelyn vuoksi myös Lappia ja Rovaniemeä.

Muuttoliike alkoi vaivata Lappia 1960-luvun lopulla ja se jatkui vielä pitkälle seuraavaa vuosikymmentä. Meneillään oli Suomen historian suurin siirtyminen maalta kaupunkeihin ja Lapissa erityisesti Ruotsiin. Väkiluku oli vähentynyt vajaassa kymmenessä vuodessa noin 15.000 ja oli vuosikymmenen alkupuolella noin 197.000, siis vieläkin reilusti enemmän kuin tänään.

Lapin teollistuminen jatkui, kun Outokummun terästehdas päätettiin kovan taistelun jälkeen sijoittaa Tornioon lähelle Elijärven kromikaivosta. Viisas päätös, joka kantaa yhtiötä eteenpäin vielä tänäkin päivänä. Noin 40 vuotta sitten odotettiin myös uusien kaivosten avaamista. Rautuvaaran rautakaivos avautui vuosikymmenen puolivälin jälkeen, samoin Posion etelärajalla ollut Mustavaara. Soklin kaivoksen rakentamista alettiin odotella vuosikymmenen lopulla. Kaksi ensiksi mainittua lopetti toimintansa malmien louhinnan tultua kannattamattomaksi ja Soklin avaaminen lykkääntyi hamaan tulevaisuuteen. Nyt vuonna 2013 kaikkien kolmen avaamista odotetaan jälleen raaka-aineiden maailmanmarkkinahinnan kohottua Aasian voimakkaan kasvun vuoksi.

Kansainvälinen yhteistyö alkoi niin ikään voimistua. Murmanskin rajanylityspaikan kautta alettiin etsiä uusia ulottuvuuksia idänkauppaan. Pohjoiskalotti-yhteistyö käynnistyi ja sitä johti kaksi voimakasta maaherraa, Lapin Asko Oinas ja Norrbottenin Ragnar Lassinantti.

Nyt vuonna 2013 ollaan jälleen suuren rakennemuutoksen kynnyksellä. Viime vuonna Rovaniemellä Lapin kauppakamarin tilaisuudessa luennoinut yhdysvaltalainen professori Laurence C. Smith julkaisi viime vuonna kirjan nimeltä ”Uusi Pohjoinen - Maailma vuonna 2050”. Smithin mukaan neljä suurta voimaa: ilmastonmuutos, raaka-aineiden kysyntä, demografiset tekijät ja globalisaatio ovat nostamassa maailman pohjoiset alueet taloudellisen kehityksen kärkeen. Kuten edellä ollut vertailu menneisiin vuosiin osoitti, kehitys on ollut Lapissa hidasta ja osittain edelleenkin odotellaan samoja hankkeita kuin 1970-luvulla. Ehkä globaali kehitys ei ole niin nopea kuin Laurence C. Smith odottaa, mutta selviä pohjoisen liiketoiminnan kasvumerkkejä on jo tänään havaittavissa. Norjaan rakennettiin Hammerfestiin jo reilut viisi vuotta sitten pohjoisen ensimmäinen meren pohjasta tulevan maakaasun nesteyttämistehdas. Ruotsin kaivosinvestoinnit ovat käynnissä ja lisää urakoita tulee suomalaisille yrityksille jatkuvasti. Lapissakin on ollut meneillään aikamoinen investointibuumi, joka nyt erilaisten kriisien jälkeen on ollut suvantovaiheessa. Tulevaisuus näyttää kuitenkin edelleen lupaavalta.

Nykypäivän tilanteessa on paljon sellaista, joka muistuttaa aikaisempia kehityskausia. Työpaikkojen lisäysodotukset ovat nykyiseen tilanteeseen verrattuna todella suuria. Ikärakenteen perusteella työvoiman saaminen edellyttää muualta Lappiin suuntautuvaa muuttoliikettä vähän samaan tapaan kuin sotien jälkeen jälleenrakennuksen aikana. Yllättäen myös muutamat hankkeet ovat samoja kuin ennenkin ja Lappi on jälleen kerran teollistumassa. Uusia liikenneyhteyksiä odotetaan yhtä hartaasti kuin vuosikymmeniä sitten.

Lappi kansainvälistyy vauhdilla ja perinteinen Pohjoiskalotti- yhteistyö on tulossa jälleen uuteen aktivoitumisvaiheeseen.

Tulevaisuus tuo mukanaan myös uusia haasteita. Tiedonvälityksen globaalistuminen 1970-luvulla on pientä nykyajan digitalisoituneeseen maailmaan ja maailmanlaajuisten tietoverkkoihin ja internetiin verrattuna. Koko maailma on ”on line” Facebookin kautta ja lähivuosien uusia innovaatioita voi vain arvailla.  Uusi maailma on johtanut myös uudenlaiseen avoimuuteen. Oikeastaan mitään ei voi enää tehdä salassa. Siksi myös Lapin kehittäminen ja tulevaisuuden strategioiden laatiminen edellyttää laajempaa ja avoimempaa keskustelua ja uudenlaisia päätöksentekoprosesseja.  Lappi on aina ollut Suomen kansainvälisiä maakuntia ja se on kiistatta ollut jo vuosikymmeniä vahva brändi. Digitaalinen maailma on tuonut kaukaisillekin maille mahdollisuuden seurata Lapin kehitystä. Ensimmäiset omia teitään Lappiin kulkeutuneet omatoimimatkailijat ovat tulleet tutuiksi vuosia sitten. Nyt näiden itse matkansa rakentavien Lapista kiinnostuneiden matkailijoiden määrä kasvaa jatkuvasti ja asettaa omat haasteensa matkailualalle.

Myös yritystoiminta on jo tänään niin kansainvälistä Lapissa, ettei perinteisiä kotimarkkinoita enää ole. Täälläkin pitää hallita ainakin englannin kieli, jos aikoo päästä kansainvälisten maakunnassa toimivien yritysten alihankkijaksi.

Uusin ja yllättävin haaste on kuitenkin se, ettei eteläisemmässä Suomessa oikein uskota siihen, että Lapilla on edessään positiivinen tulevaisuus. Muu Suomi etsii edelleen uutta Nokiaa, jota ei enää entisenlaisena löydy. Lappi ja koko globaali Arktinen alue voi muuttaa koko Suomen tulevaisuuden positiiviseksi. Täällä on käynnistymässä kuluvan vuosikymmen loppuun mennessä yli 100 miljardin euron investointihakkeet, joita Lapissakin on lähes 10 miljardin euron arvosta. Pohjoisessa Suomen lähialueilla on Suomen teollisuudelle uudet vientimarkkinat, mutta tällä hetkellä niitä ei etelässä havaita. Siinä on haastetta meille lappilaisille ja myös koko Suomelle.

Arvoisat Lyseonpuiston lukion oppilaat. Lopuksi haluan nostaa esille kolme asiaa, jotka auttavat tulevaisuuden mahdollisuuksien hyödyntämisessä. Ensiksi se, että tulevaisuus on paljon valoisampi, kuin mitä se tällä hetkellä näyttää ja tuntuu. Maailma tuntuu olevan täynnä kriisejä ja jostakin kumman syystä Suomi on kääntynyt sisäänpäin kaikkine keskittämisineen ja supistamisineen. Meitä vaivaa likinäköisyys, josta on syytä päästä nopeasti irti. Toiseksi on syytä tiedostaa, että tulevaisuuteen pääsee ja ehtii hyvin vielä mukaan. Varsinkin Etelä-Suomessa väitetään, että on jatkuva kiire. Elämä on hektistä. Ei sellaisesta kiireestä ole kuitenkaan mitään hyötyä. Kannattaa ajatella ja suunnitella paremmin ja sitten toteuttaa suunnitelmat. Kolmanneksi haluan korostaa kielitaidon merkitystä. Meille pohjoisessa kaikista tärkein kieli on ruotsin kieli. On kummallista joutua Pohjoiskalotti-seminaareihin ja kokouksiin, joissa puhutaan englantia. Ruotsin kielen osaaminen on meille valtti silloin, kun haluamme mukaan Ruotsin ja Norjan hankkeisiin ja se tuo meille uusia vientimarkkinoita. Lyseonpuiston lukio on ollut tunnettu korkeatasoisesta ruotsinkielen opetuksestaan. Itsekin sain oppini lehtori Aila Jauholalta ensimmäisillä luokilla ja lehtori Toini Freyltä lukiossa. Sille pohjalle on ollut hyvä rakentaa aktiivinen osallistuminen Pohjoiskalotin yhteistyöhön, vaikka en kyllä mikään mallioppilas ollutkaan.

Näillä sanoilla haluan toivottaa teille hyvää alkavaa koulupäivää ja hyvää kevättä.