14.5.2012 Päivän avaus

Arvoisa Rehtori, hyvät opettajat ja oppilaat


Kuulun sotien jälkeiseen suureen ikäluokkaan, joka ikäluokka aikanaan täytti maamme kaikki koulut joskus jopa kahteen vuoroon. Tätäkin koulua kävi yli 1000 oppilasta vv.1957-1965. Koulumme Rovaniemen yhteislyseo oli tuolloin edelleenkin koko Lapin koulun maineessa, jota se oli ollut jo 1930-luvulla, jolloin isäni kävi täällä kouluaan ja koulukortteerina oli Salon matkustajakoti. Olin onnekas saadessani käydä kouluni kotoa käsin.

Kouluajan luokkatovereistani osa kävi koulua kortteeriasunnosta. Kotipaikka oli Rovaniemen ulkopuolella ja he olivat siten kortteerissa vuokralla tai puolihoidolla, joskus sukulaisissa tai tuttavaperheessä. Alaluokilla heitä oli kaupungin ympäristöstä mm. Meltauksesta, Tolosesta, Vanttauskoskelta, Pirttikoskelta ja Ranualta. Kemin tien varresta Hirvaalta, Muurolasta ja Petäjäskoskelta koulua pystyi käymään päivittäin kohtuullisen hyvien kulkuyhteyksien takia. Lukiossa luokkatovereitani oli edellisten lisäksi myös Sallasta, Tervolasta, Pellosta ja Posiolta, kunnes näilläkin paikkakunnilla koulutusta sai lukioissa seuraavalla vuosikymmenellä.

Niin kävin siis tätä koulua 8 vuotta sen jälkeen, kun oli käynyt ensin 4 vuotta kansakoulua. Tähän kouluun jouduimme tai pääsimme pyrkimään 11-vuotiaina. Sisäänpääsykokeissa testattiin 2-päivän ajan pyrkijän äidinkielen ja laskennon taitoja. Tämän jälkeen käytiin keskikoulua 5 vuotta ja lukioluokkia 3 vuotta. Pyrkimisten yhteydessä saattoi olla aika mainioitakin testejä, joita äidinkielen opettajamme lehtori Helena Salla huvin vuoksi kävi koulun läpi meille isoisille lukion toisluokkalaisille (seitsemäsluokkalaisille) kevään rospuutossa, kun numerot olivat jo annettu ja kesä painoi päälle toukokuun lopussa. Kouluun pyrkiviltä kysyttiin: Mitä eroa on sanoilla kuusi, koivu ja mänty? Seitsemäsluokkalaisilta ei keneltäkään tullut oikeaa vastausta. Ehdotettiin, että havupuita paitsi koivu. Mutta oikea äidinkielellinen vastaus oli: kaikki alkavat k:lla paitsi mänty! Enpä sitä osannut, tuumasin vain, että hyvä, kun pääsin aikaisemmin kouluun. Siis sisään pääsevän sukupolven tietomäärä oli selvästi kohentumassa.

Mutta puut ovat minua koko elämän ajan kiinnostaneet, ja olen niistä saanut leipäpuuni: tutkia parhaat ja edullisimmat teollisuuden kuitutuotteiden raaka-aineeksi, kemiallisilta ja kuituisilta ominaisuuksiltaan. Olen opiskellut pitkän elämäntien ensin puusta kuiduksi ja paperiksi siis painoalustaksi lukutuotteille, kuidusta pakkauksiksi siis suojaksi eri tuotteille ja puusta hellintään eli hygieniatuotteisiin, joilla pyyhkii suhdanteista riippumatta hyvin, sekä puusta kemiallisiksi tuotteiksi esimerkiksi tehdä siitä ensin sellua ja sellusta vesiliukoinen. Paperin merkitys informaatioalustana ja tiedonsäilyttäjänä on selvästi ohittanut kyllästymispisteensä. Sähköinen arkistointi ja sähköinen info ovat vihdoinkin vaikuttaneet luku- ja käyttötottumuksiin. Tyttäreni tokaisi viimeksi tavatessamme, että on kiva lukea Hesaria näyttöpäätteeltä, kun kädet eivät tahriinnu ja mustu. No se sanomalehdestä. Nyt ollaan valmistamassa biodieseliä raakamäntyöljystä, hyvä niin. Aiemmin siitä valmistettiin mm. hajuvettä, Ranskassa. Mutta kehitys kehittyy. Mitä mäntyyn, kuuseen ja koivuun tulee, niillä on Suomessa eletty. Olen yrittänyt kertoa, että haapa on myös hyvä hienopaperin raaka-aine ja sen viljely ihan jees. Se on Suomen eukalyptus ja kilpailukykyinen. Eukalyptus on teollisuuden kannalta yliveto nk. lämpimissä maissa. Ikävä kyllä Eukalyptus on hallanarka eikä menesty Suomessa, mutta kasvaa lämpimissä maissa 13mm jokainen vuorokausi. Olen siis palannut paperista ja kartongista takaisin metsään parhaiden puiden kasvattamista edistämään. Näillä retkillä olen päässyt käymään mm. Brittiläisen Columbian, Chilen, Australian ja Uuden Seelannin metsissä. Sen pitemmälle en elämässäni päässyt, maasta pääsin 12 km korkeuteen merenpinnasta. Nopein maanopeuteni on ollut myötäisessä suihkutuulessa muistaakseni 1262 km/h Atlantin yllä. Se oli sen lennon kapteenin pitkän uran ennätys ja myös omani matkustajana. Mutta kuitenkin haapa on hieno hienopaperin raaka-aine ja taloudellinen varsinkin hiokkeena.
Teinikunnasta
No sitten vähän teinikunnasta, jonka puheenjohtajana vuoden toimin. Se oli jatkoa koulun aiemmalle toverikunnalle 1930-luvulta, jonka toverikunnan puheenjohtajana isäni aikoinaan oli toiminut. Se oli toveripiiri, kuten teilläkin nykyään (oppilaskunta). Ja illanvietot olivat sen suola ja lipputulot talouden perusta. Vuoden kulkuun kuuluivat teinikuntaan hyväksyttävien juhla Nahkiaiset, jossa testattiin: onko nahkalla tarpeeksi tahtoa tulla teiniksi? Puurojuhla oli joulun alla. Ja potkiaiset olivat abeille ennen yo-kirjoituksia, tällöin jokaisesta abista laulettiin kronikka. Muutamia muita teemaillanviettoja pidettiin lauantai-iltaisin ja lukuvuoden päätti kevään Kukanpäivän juhla. Ohjelmallinen ilta päättyi aina tansseihin, jotka starttasivat hitaasti joko elävän musiikin tai savikiekkojen soidessa. Puheenjohtajan velvollisuus oli aloittaa tanssit ja innostaa muut mukaan. Usein sain tanssia useankin daamin kanssa, ennen kuin teinikansa syttyi tanssiin. Muotitanssi tuolloin oli letkajenkka, mutta tangoa tanssittiin eniten, myös foxtrotia ja valssia tanssittiin. Muistan kolmen parin opetelleen myös 1920-luvun muotitanssin charlestonin. Englannin kesäkielikurssilaiset toivat myös shaken ja twistin teinikuntaan.

Teinikunnassa kokoontui myös eri kerhoja. Yhteiskunnalliset asiat kiinnostivat. Pojille oli mm. soppakerho, jonka kotitalouden opettaja soppa-Kaija Laitinen (myöh. Kauppi) vuosittain ihanasti järjesti. Teinilehti Vaskooli ilmestyi tuolloin 2 kertaa. Tuntuuko nimi Vaskooli vanhanaikaiselta? Toverikunnalla oli ollut myös oma lehtensä 1930-luvulla nimeltään Rovan Soihtu. Ja se nimi oli tosi vanhanaikainen meille 1960-ajan nuorille, eikä kelvannut nimenä jatkoksi ja Vaskooli oli yes, vai mitä tykkäätte? Aikanani teinikunnan illanvietoissa ei koskaan ollut järjestyshäiriöitä. Myöhemmin teiniliitto radikalisoitui järjestyshäiriöineen. Ja Teiniliiton tarina ja tanssi koulussa loppuivat.
Mitä sain tästä koulusta?
- elämyksiä ja kokemuksia mukavia ja joskus ikäviä, mutta elämää varten varmasti tarpeellisia
- kemian, fysiikan ja matematiikan perusteet ponnistaa niillä leivän syrjään
- kielitaidon alkupääoman, josta oli harrastettava ja paljon ponnistettava eteenpäin
- hyvät historian opettajat herättivät historian elämään, luokanvalvojani oli tuolloin historioitsija filosofian tohtori Jorma Ahvenainen, häntä tuurasi Eeva Hyvärinen (Ahtisaari), tänään emeritus professori Jorma Ahvenainen esitelmöi täällä koululla klo 18 livenä Rovaniemen historiasta, joten Passen Sie Bitte auf : vanha viinikin paranee ajan myötä ja tämä viini ei ole kuivaa, vaan kelmeilevää Ahvenaista
-suurin mitä yo-todistuksen lisäksi tästä koulusta mukaani sain oli vapaaehtoisissa käsitöissä opettaja Järvisen ohjauksessa valmistamani vanerivene. Tämä jolla on edelleen järvikelpoinen! Toinen oppilas, joka valmisti samanlaisen jollan, oli luokkatoverini Seppo. Hänen veneensä laskettiin juhlallisesti toukokuun lopussa Lainaalle ja sitä kävivät luokkatoverit lainaamassa ja soutelemassa, kun saivat tyttöjä mukaan soutelemaan. Seposta tulikin merikapteeni.

Ja menneistä vihdoinkin heti nykyaikaan, hyvää jäidenlähtöä ja hyvää kouluviikkoa!
Hyvää Lyska viikkoa!