Esittely: Hannele Schroderus, yritys Huolintalinja Finland Oy, logistiikkaa 90-luvun alkupuolelta

Kun n. 20 vuotta sitten ryhdyin yrittäjäksi, kysyin silloiselta yhteistyökumppaniltani, entiseltä pomoltani ja pitkäaikaiselta Venäjän kaupan kävijältä, Seppo Ilanderilta, mitä olisi tärkeintä mitä minun tulisi muistaa ollessani yrittäjä? Hän vastasi, että missään tilanteessa, milloinkaan ei saa menettää HUUMORINTAJUAAN! Tuolloin hiukan ihmettelin ja naureskelin vastausta, mutta nyt hiukan kokeneempana ymmärrän kuinka viisas tuo neuvo olikaan! Yrittäjä tarvitsee nimenomaan optimismia (joskus jopa yltiömäistä), uskoa onnistumiseen ja omaan ammattitaitoon – positiivista elämänkatsomusta. Toki tämä huumorintaju ja optimismi ovat hyvinkin usein koetuksella, erityisesti tällaisessa mikroyrityksessä, jota minä edustan. Yrityksemme on erikoistunut kapealle markkina-alueelle, Pohjoiskalotilla ja erityisesti pohjoisen Luoteis-Venäjän alueella, joten sesongit vaihtelevat suurestikin, tulot vaihtelevat suuresti. Onneksi näitä sesonkien vaihteluita tasaamassa on paikkakunnalla ja kotimaassa oleva kuljetus- ja nostokalusto.
Optimistisen ja positiivisen luonteen lisäksi yrittäjällä tulee olla ”kylmä pää”, riskinottokykyä, - ja halua, mutta myös lämmin sydän. Voimakastahtoisuus ja kunnianhimoisuus eivät ole ollenkaan huonoja ominaisuuksia yrittäjälle. Kunnianhimoa kuitenkin sen verran, että yritys voi hyvin ja pysyy markkinoilla, yhteistyötä tekemällä ja muut huomioon ottaen - lämmin sydän.
Huolintalinjan aloituksen aikoihin olin ”oma yritys”-kurssilla, missä yksi kouluttajista sanoi, että yrittäjäksi ei pidä ryhtyä missään nimessä vain sen vuoksi, että työllistää itsensä. Hän perusteli väitettään siten, että mikäli pyrkii ”Vain” työllistämään itsensä, ei ole riittävästi kunnianhimoa kehittää itseään eikä yritystään. Tämä on valitettavan totta ja ehkä allekirjoittaneellakin olisi tässä parantamisen varaa. Iän myötä on tullut ehkä liiankin mukavuudenhaluiseksi – riittää kun saa oma elantonsa yrityksestä.
Kun lupauduin pitämään tämän aamunavauksen, mietin, mitä kertoisin yrittämisestä. Asia herätti ihan hyvän ja tuloksellisen keskustelun yhtiökumppanini kanssa. Olemme olleet aika kiukkuisia ja turhautuneitakin lähes päivittäin käydystä keskustelusta yrittämisestä ja yritysopetuksesta ja jollain tasolla jopa yrittämisen ihannoimisesta. Olemme olleet sitä mieltä, että yrittäminen ei ole mikään tavoittelemisen arvoinen asia, vaan jos löytää itselleen muuta mielekästä tekemistä, ei kannata ryhtyä yrittäjäksi! Ja kuitenkin tämän keskustelun lopuksi totesimme, että emme kumpikaan voisi tehdä työtä jollekin muulle, vaan viihdymme yrittäjinä - yrittäjän vapaudessa, jolloin ei välttämättä ole vapaata joka viikonloppu, joutuu ehkä olemaan töissä jouluna, juhannuksena ja muinakin juhlapyhinä ja ne pitkät kesälomat ovat vain haave tulevaisuudessa.
Yrityksen pyörittäminen on sen verran kokonaisvaltaista toimintaa, että suosittelen Teille, Rakkaat Kuulijat, että koulun jälkeen ensin hankitte lisää elämänkokemusta ja vasta sen jälkeen harkitsette yrittäjäksi ryhtymistä. Mikroyrittäjällä yrittäminen on usein ”VERTA – HIKEÄ JA KYYNELEITÄ” , mutta myös itsensä ylittämistä ja onnistumisen ILOA! Yrittäminen on ”Luovaa hulluutta”!

Kiitos!