Päivänavaus 4.10.2012
Anu Maijala


Hyvää huomenta kaikille!

Minun nimeni on Anu Maijala ja olen Lyskan entisiä oppilaita. Olen valmistunut 2000-luvun alkupuolella kansainvälisestä lukiosta. Tällä hetkellä olen jatko-opiskelijana Lapin yliopistossa ja teen palvelukohtaamisen sukupuolittuneisuuteen liittyvää väitöskirjaa sekä työskentelen henkilöstöpäällikkönä Tukholmassa. Tapasin yliopistolla joitakin päiviä sitten entisen rehtorimme Hely Kalkkisen, ja sovimme, että voisin tulla hieman kertomaan teille, mitä kaikkea näihin lukionjälkeisiin vuosiin on mahtunut. Viimeksi seisoessani tässä samassa paikassa jännitti hieman enemmän, sillä olin hakemassa ylioppilastodistustani. Tilanteessa ei jännittänyt ainoastaan todistuksen saaminen vaan myös edessä oleva elämä. Jännitin sitä, että tulenko saamaan ikinä opiskelupaikkaa tai töitä. Myöhemmin olen huomannut, että turhaan jännitin, mutta silloin sitä oli vaikea uskoa.

Päätin jäädä Lappiin ja hain opiskelemaan Lapin yliopistoon. Hain opiskelemaan useampaa ainetta, ja aloitin syksyllä kansainvälisten suhteiden eli kansainvälisen politiikan opinnot. Kasvatustieteitä en silloin päässyt lukemaan, mutta niitä olen myöhemmin lukenut sivuaineena, mikä onkin hyvä mahdollisuus laajentaa koulutusta myöhemmin. Vuoden opintojen jälkeen huomasin, että pidän opinnoista, mutta niiden jälkeisen uran kannalta olen enemmän kiinnostunut kauppatieteistä, ja aloitin seuraavana syksynä markkinoinnin opinnot. Näiden opintojen jälkeen olen nyt sitten kauppa- ja yhteiskuntatieteiden maisteri.

Opiskeluaikanani työskentelin oppaana, ja sain loistavaa työkokemusta nopeatempoisesta palvelutyöstä. Tästä kokemuksesta minulle on ollut paljon hyötyä myös myöhemmin työelämässä. Opintojeni aikana en käynyt ulkomailla vaihdossa, minkä vuoksi oli selvää, että haluan hakea töitä Suomen ulkopuolelta ja saada sitä kautta kansainvälistä kokemusta. Aloin hakea töitä, ja pian löysinkin paikan Tanskasta. Tein taloushallinnon assistentin tehtäviä vuoden, jonka jälkeen tunsin, että on aika hakea uutta työtä ja haastavampia tehtäviä. Harkitsin uuden työn hakemista Tanskasta, mutta asiaa mietittyäni tulin siihen tulokseen, että ruotsinkielentaito on niin tärkeässä asemassa työmarkkinoilla, että haluan saavutta sujuvan ruotsinkielentaidon, minkä vuoksi aloin etsiä töitä Ruotsista. Löysin pian paikan taloushallinnosta ja luotonvalvonnasta. Vuosien varrella olen edennyt samassa työpaikassa henkilöstöpäälliköksi. Lukiossa en olisi uskonut, että olen tällaiseen tehtävään päätynyt.

Vuosien varrella olen huomannut, että se koulutuspäätös, jonka lukion loppuvaiheessa tekee, ei tule määräämään loppuelämää. Opinnot ovat yksi vaihe elämää, jonka jälkeen työelämässä oppii ja etenee omaa polkuaan ja opintoja voi aina täydentää tarpeen mukaan myöhemminkin. Nykyisessä työelämässä ura ei enää etene samassa yrityksessä yhden tehtävän kautta vaan urapolkuja voi olla useita. Töitä löytyy varmasti aina, ja olenkin voimakkaasti sitä mieltä, että kannattaa hakea kokemusta myös kansainvälisistä tehtävistä ja kehittää kielitaitoa. Pohjoismaisissa yrityksissä myös ruotsinkielentaito on tärkeä, koska ”skandinaaviskaa” puhutaan yleisesti työelämässä, ja myös suomalaisilta osataan odottaa ruotsinkielen osaamista. Työn ohella olen tehnyt jatko-opintoja johtamisen ja markkinoinnin alalla. Gradun jälkeen huomasin, että ne kiinnostavat ja sain tukea ja kannustusta ohjaajaltani, joten jatkopäätös tuntui luonnolliselta. On mielenkiintoista nähdä, mihin nämä opinnot johtavat, ja nekin osaltaan täydentävät työelämäosaamista.

Tässä kohtaa haluaisin korostaa, että yrittäkää suhtautua tuleviin koulutuspäätöksiin rennommin. Niissä ei voi tehdä vääriä valintoja vaan valintoja, jotka tuntuvat sillä hetkellä hyvältä, ja ovat muutettavissa myöhemmin. Tärkeämpää on se, että sen minkä tekee, tekee mahdollisimman hyvin, sillä se yleensä kantaa eteenpäin. Oikein hyvää työpäivää ja kiitoksia!